Koulujen tulisi kiinnittää huomiota digitaalisten taitojen harjoitteluun.

Helsingin yliopiston ja Tampereen yliopiston yhteistyönä vuosina 2021–2022 toteutettavan tutkimuksen väliraportissa tarkasteltiin digitalisaation vaikutusta oppimiseen, oppimistuloksiin, oppimismotivaatioon ja oppimistilanteisiin.

Digitaalisia valmiuksia tarkasteltiin oppilaiden itsearviointien ja interaktiivisessa tehtäväympäristössä suoritettujen tehtävätyyppien avulla. Tarkastelu on osa valtakunnallisesti edustavaa, seitsemännet, kahdeksannet ja yhdeksännet luokat kattavaa seurantatutkimusta, jonka alkumittaus toteutettiin syyslukukaudella 2021. Lisäksi tutkimukseen sisältyi aikaisempien tutkimusaineistojen analysointia vuosilta 2001, 2012 ja 2020 sekä kirjallisuuskatsaus, jonka kautta saatiin tietoa kansainvälisesti raportoiduista digitaalisista oppimistilanteista.

– Digitalisaation vaikutuksia tarkastellaan toisaalta oppiainepohjaisen opetuksen ja toisaalta Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa määritellyn laaja-alaisen osaamisen tavoitteiden kontekstissa, kuvailee professori Mari-Pauliina Vainikainen.

Perusopetuksen tulisi varmistaa digitaaliset valmiudet

Tutkimuksen mukaan yläkoululaiset kertoivat harjoitelleensa digitaalisia taitoja koulussa melko satunnaisesti. Vaikuttaakin siltä, että digitaalinen osaaminen karttuu pääasiassa vapaa-ajalla.

Noin 14 prosenttia oppilaista koki digitaaliset taitonsa heikoiksi ja tunsi ahdistusta digitaalisten laitteiden käyttöön liittyen.

Kouluissa tulisi kiinnittää entistä enemmän huomiota digitaalisten perusvalmiuksien harjoitteluun, jotta kaikki oppilaat voisivat oppia ja opiskella tasa-arvoisesti yhä digitalisoituvammassa yhteiskunnassa, professori Risto Hotulainen kertoo.

Perusopetuksen tulisi varmistaa jokaisen oppilaan digitaaliset valmiudet, jottei suoriutuminen arvioinneissa perustu oppilaan vapaa-ajalla opittuihin taitoihin. 

Lisäksi havaittiin, että interaktiiviset ongelmanratkaisu- ja ohjelmointitehtävät sekä adaptiiviset tehtävät tuovat esiin poikien osaamisen. Tämä voi johtua tehtävien sisältämästä toiminnallisuudesta, tutkijatohtori Sanna Oinas lisää.

Kansainvälisissä tutkimuksissa digitaalinen oppiminen tuottanut hyviä tuloksia

Valtaosassa kirjallisuuskatsauksessa löydetyistä tutkimuksista raportoitiin tilastollisesti merkitseviä eroja digitaalisen ja kussakin tutkimuksessa hieman eri tavoin määritellyn “tavanomaisen” opetuksen välillä. Näistä lähes kaikissa digitaalisin välinein toteutettu opetus johti parempiin pisteisiin valituissa mittareissa, esimerkiksi parempiin oppimistuloksiin tai motivaatioon. 

– On kuitenkin huomattava, että valtaosassa tutkimuksista oppimistuloksia mitattiin tiedon toiston näkökulmasta syvällisen ymmärtämisen sijaan. Digitaalista opetusta järjestettäessä onkin tärkeää varmistaa, ettei oppiminen jää pinnalliseksi, apulaisprofessori Petri Ihantola sanoo.

Vuonna 2020 kerätyssä aineistossa käytettiin interaktiivisten ongelmanratkaisutehtävien ohella myös oppilaan matemaattisen ajattelutaidon ja päättelykyvyn tasoon sopeutuvia adaptiivisia tehtäviä.

Tulokset osoittavat, että osa oppilaista voi suoriutua selvästi yli ikätason odotusten saadessaan itselleen sopivia haasteita. Kun tehtäväympäristö pystyy tarjoamaan oppilaille kohdennetusti sopivantasoisia ja -tyyppisiä harjoitteita, opetuksen eriyttäminen voi helpottua.

Opettajalla on kuitenkin tärkeä rooli systemaattisen ajattelu- ja oppimisprosessin tukemisessa myös silloin, kun oppimistilanteessa hyödynnetään digitaalisten tehtäväympäristöjen automaattisesti tarjoamia eriyttämismahdollisuuksia, Vainikainen sanoo.

Tiedon saatavuus on muuttanut oppimistilanteita

Kansainvälisen kirjallisuuskatsauksen pohjalta digitaalisin välinein toteutetut oppimistilanteet voitiin jakaa kahteen ryhmään: digitaalisiin opetussovelluksiin (esimerkiksi oppimispelit, opetusohjelmistot, mobiilisovellukset) sekä niiden käyttöön, toisaalta opetukseen, joka on ainoastaan siirretty digitaaliseen muotoon (esimerkiksi videoluennot, opetusmateriaali internetissä).

Tulos vahvistaa aiempia havaintoja siitä, että koulutuksen digitalisaatio tarkoittaa usein ainoastaan laitteiden ja sovellusten käyttöönottoa ilman muutosta pedagogiikassa. 

– Vertailtaessa eri ajankohtina kerättyjä oppilasaineistoja kävi ilmi, että tiedon saatavuuden muutos on muuttanut oppimistilanteita. Digitalisaatio mahdollistaa tiedon saatavuuden kaikille niin kotona kuin koulussa, tutkijatohtori Satu Koivuhovi kertoo.

Vuoden 2001 arviointitutkimuksissa oppilaille esimerkiksi esitettiin kysymyksiä tietosanakirjojen käytöstä ja sanomalehdistä tiedon lähteenä, ja tuolloin saattoi riippua kotitaustasta, millaisia tiedonlähteitä oppilaalla oli käytettävissään.

– Tiedon saatavuuden osalta tasa-arvo on lisääntynyt, mutta vastaavasti kriittisen lukutaidon merkitys kasvanut.

Tutkimus toteutetaan opetus- ja kulttuuriministeriön toimeksiannosta.

Väliraportti on luettavissa täältä.

Väliraportin tiivistelmä


Yhteystiedot:

Tutkijatohtori Sanna Oinas, Tampereen yliopiston Koulutuksen, arvioinnin ja oppimisen tutkimusryhmä (REAL) / Helsingin yliopiston Koulutuksen arviointikeskus HEA, sanna.oinas@helsinki.fi, +35850 319 8517

Professori Mari-Pauliina Vainikainen, Tampereen yliopiston Koulutuksen, arvioinnin ja oppimisen tutkimusryhmä (REAL), mari-pauliina.vainikainen@tuni.fi, +358 50 4377 303

Apulaisprofessori Petri Ihantola, Helsingin yliopisto, petri.ihantola@helsinki.fi, +35841 536 8231

Professori Risto Hotulainen, Helsingin yliopiston Koulutuksen arviointikeskus HEA, risto.hotulainen@helsinki.fi, +35850 520 1664

Categories: